KOTISEUTUARKISTO

Kirvu lukuina


Kirvu on Karjalankannaksen länsiosassa sijainnut entinen suomalainen kunta, jonka kirkonkylän nimi on venäjäksi Svobodnoje (Svobodnoje selo, Vapaa kylä).

Kirvu sijaitsee Neuvostoliitolle viime sotien seurauksena luovutetulla alueella. Kirvun maapinta-ala oli 650,9 km² ja asukasluku 8 721 (1939).
Koko Viipurin läänissä asui tuolloin 657 057 (josta Viipurissa 74 403) ja Suomessa 3 888 443 henkeä.

Maantiede
Kirvun alueella oli runsaasti pieniä järviä ja jokia. Kirvun suurimmat järvet olivat kunnan länsirajalla sijainnut Mertjärvi, joka laskee vetensä Vuoksen päähaaraan, sekä kunnan etelärajalla sijainneet Helisevänjärvi ja siihen laskeva Juoksemajärvi. Juoksemajärveen päätyy kunnan halki luode–kaakko-suunnassa virrannut Helisevänjoki, joka tuo vedet muun muassa Kirvujärvestä, Torajärvestä, Äksjärvestä ja Suolijärvestä. Helisevänjärveen puolestaan laskee kunnan halki luode–kaakko-suunnassa virrannut Kuunjoki, joka tuo vedet muun muassa Kuunustaisesta, Korsjärvestä ja Alajärvestä.

Kirvu tunnettiin mm. Sairalan opistosta ja Kirvun luonnonparantolasta. Kirvussa oli myös pienimuotoista teollisuutta, kuten neljä huopatehdasta. Niistä vanhin oli Kirvun Huopatehdas Oy, jonka perusti Max Alftan Tietävälän kylään vuonna 1897. Tehdas siirtyi sitten W. Dippelille ja vuonna 1926 Artturi Heleniukselle. Vuonna 1929 tehtaalla työskenteli parisataa ihmistä ja se tuotti 140 000 paria huopikkaita vuodessa. Yrityksen työntekijät perustivat 1930-luvun alussa Kirvuun kilpailevia huopatehtaita: Mikko Verta Tietävälään, Jaakko Puumala Inkilään, Juho ja Toivo Virolainen Virolaan ja Matti Hämäläinen Mertjärvelle.

Kunnan poikki etelästä koilliseen kulki rautatie
reittiä Leinjärvi–Sairala–Inkilä–Ojajärvi.

Väestö
Kirvun kunnan alueella asui kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan vuoden 1920 lopussa kaikkiaan 10 324 henkeä. Vuonna 1930 kunnassa oli kirjoilla 9 929 ihmistä, joista läsnäolevaksi luokiteltiin 9 809. Vuoden 1939 lopussa Kirvun kunnan alueella asui 8 721, joista henkikirjoitettuja oli tammikuun 1940 alussa 8 136 henkeä.

Kirvun väestö sijoitettiin jatkosodan jälkeen Itä-Uudenmaan ja Päijät-Hämeen alueelle Kärkölään, Lahteen, Mäntsälään, Orimattilaan ja Pukkilaan.

Kylät
Ahola, Apula, Eijala, Haikola, Hannukkariikonen, Hauhiala, Ihaksela, Iiliälä, Inkilä, Jantula, Jänikselä, Karvala, Kauppila, Keskiselkä, Kirvu, Kohtamaa, Kuismala, Lahdenmaa, Lankila, Lietlahti, Läylölä, Maamäki, Matikkala, Merola, Mertjärvi, Meskala, Montola, Mömmölä, Nahkurila, Niukkala, Paavilanmäki, Paksujalka, Pirilänniemi, Riikola, Roinila, Rätykylä, Sairala, Sunikkariikonen, Tietävälä, Torajärvi, Vallittula, Vasikkala, Vehkapää, Veitsijoki, Virola, Vorniola.
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 17 koulupiiriin.

Kirvu-Säätiö sr:n tarkoituksena on vaalia entisen Kirvun kunnan asukkaiden ja heidän perillistensä keskuudessa karjalaista yhteishenkeä.