KOTISEUTUARKISTO

Kirvu-Säätiön historia


Kirvu-Säätiön historiikki julkaistiin Kirvu-Säätiön 70-vuotisjuhlassa 24.9.2017.
Teksti: hallintoneuvoston puheenjohtaja Seppo Rautama.


Arvoisat juhlavieraat
Miksi me olemme tänään koolla täällä Mäntsälässä juhlimassa Kirvu-Säätiön seitsemää vuosikymmentä?
Helmikuun 10.päivänä 1947 Pariisin rauhansopimuksessa vahvistettiin Suomen osalta Moskovan välirauhansopimus syksyltä 1944 raskaine alueluovutuksineen. Valvontakomission viimeiset neuvostoliittolaiset jäsenet poistuivat Helsingistä lähes päivälleen 70 vuotta sitten – syyskuun 25.päivänä 1947. Välittömästi tämän jälkeen presidentti J.K.Paasikivi julisti yhtäjaksoisesti talvisodan alkamispäivästä lähtien voimassa olleen sotatilan vihdoin päättyneeksi.
Silloin vuonna 1947 kauaskatseiset kirvulaiset näkivät, että paluuta rakkaalle kotiseudulle ei ainakaan lähivuosina tai edes lähivuosikymmeninä tule olemaan. He päättivät kerätä säätiöön kirvulaisten yhteisöjen, yhdistysten ja osuustoiminnallisten järjestöjen jäljellä olevia pääomia. Mahdollinen ylijäämä käytettäisiin sitten entisten kirvulaisten ja heidän jälkeläistensä hyväksi.
Kokouskutsun Orimattilassa elokuun 28.päivänä 1947 pidettävään Helisevä-Kuunjoki-Säätiön perustavaan kokoukseen lähetti kunnallisneuvos Tahvo Tahvola, joka itse edusti tässä kokouksessa Kirvun Sähkö Osakeyhtiötä ja Kirvun Paloapuyhdistystä. Muut kokousedustajat olivat: Pekka Kopra Kirvun Osuuskauppa r.l:n, Lauri Jortikka Kirvun Maidonmyyntiosuuskunnan, Simo Ovaska Kirvun osuuskassan ja Kirvu-juhlatoimikunnan rahaston, Juho Koskilinna Kuunjoen osuuskassan, Väinö Niukkanen Sairalan nuorisoseuran ja Simo Naatti Ylikuunun nuorisoseuran edustajana.
Juuri mainitsemani miehet hyväksyivät ja allekirjoittivat säädekirjan ja säännöt edustamiensa tahojen puolesta. Säädekirjassa sanotaan: ”Tarkoituksella vaalia entisen Kirvun kunnan asukkaiden ja heidän perillistensä keskuudessa karjalaista yhteishenkeä sekä tukea heidän henkisiä ja taloudellisia pyrintöjään, olemme päättäneet tällä säädekirjalla luovuttaa kaksisataatuhatta markkaa itsenäiseksi Helisevä-Kuunjoki -nimiseksi säätiöksi.” Samassa perustavassa kokouksessa valittiin säätiölle 12-jäseninen valtuuskunta.
Valtuuskunta kokoontui valitsemaan keskuudestaan ensimmäistä hallitusta syyskuun 20.päivänä 1947. Hallituksen vakinaisiksi jäseniksi valittiin Tahvo Tahvola, Pekka Kopra, Simo Ovaska, Juho Koskilinna ja Nestori Harakka. Valtuuskunnan puheenjohtajaksi valittiin Pekka Kopra, hallituksen Tahvo Tahvola ja säätiön asiamieheksi Lauri Jortikka.
Perustetulle säätiölle, Helisevä-Kuunjoki-Säätiölle, olisi jo perustettaessa ollut luonnollinen nimi Kirvu-Säätiö, mutta sellaisen nimen tiedettiin ärsyttävän silloista herkkähipiäistä naapuriamme Neuvostoliittoa. Oikeusministeriö pudotti vielä säännöt vahvistaessaan nimestä pois Kuunjoen, joten kirvulaissäätiö tuli rekisteröidyksi nimellä Helisevä-Säätiö. Helisevä -etuliite säätiön nimessä tulee Helisevän vesistöstä, josta osa sijaitsee Kirvun alueella.
Rekisteröintinsä jälkeen Helisevä-Säätiö lähetti kaikille Kirvussa toimineille seuroille, järjestöille ja liikkeille kirjelmän, jossa pyydettiin tekemään lahjoituksia säätiölle. Lahjoituksia tuli muun muassa Kuunjoen ja Kirvun osuuskassoilta, Länsi-Torakosken Myllyltä, Ihakselan Maalaisliiton puolueosastolta ja Ylikuunun Tarkastusyhdistykseltä. Kun vielä sisäasiainministeri päätöksellään syyskuussa 1949 luovutti aikaisemmin Kirvun kunnan hoidossa ja tilintarkastajain valvonnan alaisena olleet eri rahastot säätiölle, nousivat Helisevä -säätiön varat vuoden 1949 lopussa jo lähes kahteen miljoonaan markkaan. Sisäasiainministeriön luovuttamista varoista suurin oli lainajyvästön yli puoli miljoonaa markkaa. Muita luovutettuja rahastoja olivat esimerkiksi Brittiläisrahasto, Alexander II:n rahasto ja Tupakkalakkorahasto.

Helisevä -säätiön ajanjaksoa sen perustamisesta valtuuskunnan puheenjohtajan Pekka Kopran poismenoon vuonna 1961 kutsuisin vahvan perustan luomisen ajanjaksoksi. Pekka Kopran ja hallituksen puheenjohtajan Tahvo Tahvolan edustamat yritykset Kirvun Osuuskauppa r.l. ja Kirvun Sähkö Osakeyhtiö luovuttivat peruspääomapanostuksensa lisäksi säätiölle yli seitsemän miljoonaa silloista markkaa. Valtuuskunnan puheenjohtaja Pekka Kopra hoiti viimeisinä vuosinaan puheenjohtajan tehtävänsä lisäksi myös sihteerin tehtävät. Ja Tahvo Tahvola hoiti hallituksen puheenjohtajan tehtävää 23 vuotta, aina vuoteen 1970. Kopran ja Tahvolan johdolla luotiin vahva henkinen ja taloudellinen perusta Kirvu-Säätiön toiminnalle.
Myös yksityisiltä lahjoittajilta saatiin merkittäviä lahjoituksia 1950-luvulla. Kauppias Jussi Munukka ja rouva Munukka luovuttivat vuonna 1955 säätiön hoitoon Kristillisten nuorten opintorahaston, jonka pääoma oli miljoona markkaa ja jonka luovutuskirjassa määrättiin rahastosta jaettavien opintoavustusten jakajaksi lahjoittajien asettama johtokunta.
Johtaja Mikko Verran ja rouva Hilja Verran rahasto, jonka pääoma oli vähän yli kaksi miljoonaa markkaa tuli säätiön hoitoon vuonna 1959. Pääoman vuosittaiset osingot ja korkotuotot olivat säätiön käytettävissä. Neljän vuoden jälkeen Verrat vaativat rahastosta jaettavien opintoavustusten päättäjäksi säätiön valtuuskuntaa hallituksen sijasta, koska olivat tyytymättömiä hallituksen päätöksiin. Säätiö ei tähän suostunut, vaan palautti Verroille heidän rahastonsa alkupääoman. Johtaja Verran kerrotaan tokaisseen palautuksesta kuullessaan: ”Kirvulaisill´ on rahhoo”.
Alusta alkaen Helisevä-Säätiö pyrki kartuttamaan pääomaansa hajauttamalla varojaan osakkeisiin, obligaatioihin, osuustoiminnallisten yritysten osuuksiin ja osuuskassatalletuksiin. Kun 1950-luvun alkuvuosina markan arvo laski voimakkaasti inflaation takia, säätiö osti 28.päivänä lokakuuta 1955 tehdyllä kauppakirjalla liikemies Vilho Merolta kaksi metsäpalstaa, toisen Vehkalahden pitäjän Onkamaan kylästä, toisen Lappeen kunnan Lipiälän kylästä. Metsäpalstat ovat edelleen Kirvu-Säätiön omistuksessa, mutta nyt ne ovat kaupunkimetsäpalstoja, kun Vehkalahti on liitetty Haminaan ja Lappee Lappeenrantaan.

1950-luvun iso ponnistus niin Helisevä -Säätiölle kuin tekijälleenkin kirvulaissyntyiselle maisteri Aulikki Ylöselle oli lähes tuhatsivuinen Kirvun kirja, joka tuli painosta vuonna 1954. Helisevä -Säätiö ei hoitanut vain kirjan materiaalin keräämistä, kirjoittajan tekijänpalkkioita ja kirjan painatusta, vaan myös myi tuota poikkeuksellisen paksua kirjaa alle tuotantokustannusten, jotta sen ostaminen olisi tullut mahdolliseksi mahdollisimman monelle kirjasta kiinnostuneelle. Vielä vuosia myöhemmin hallituksen jäsen muisteli: ”Kirvun kirjan valmistuminen vaati paljon enemmän aikaa, vaivaa ja varoja, mitä alussa oli otaksuttu. Voidaan sanoa, että se oli hallituksen alkutaipaleen eniten huolta aiheuttanut asia.”
Mainittakoon, että maisteri Ylösen ja Helisevä-Säätiön välisessä sopimuksessa oli kohta, jossa todettiin, että Ylönen saa kirjaansa yhden kappaleen tekijänkappaleena, toisen puoleen hintaan. Liekö näin tapahtunut, joka tapauksessa vuoden 1960 lopussa kirjaa kerrottiin olevan jäljellä vielä joitakin satoja kappaleita?
Samana vuonna 1954, kun Kirvun kirja ilmestyi, pantiin toimeen varojen keräys Kirvun suuren pojan, talvisodan aikaisen puolustusministerin Juho Niukkasen Tuusulaan pystytettävään hautamuistomerkkiin. Tänään kuulemme filosofian tohtori Kirsti Mannisen juhlapuheen Juho Niukkasesta.
Keväällä 1957 opiskelija Rauno Velling lähestyi säätiön hallitusta kirjeellä. Hän ilmoitti haluavansa ottaa tehtäväkseen kiertää entisten kirvulaisten vanhempien ja henkisesti pirteiden henkilöiden luona sekä ottaa nauhalle näin saadut muistelmat. Tarjoukseen tartuttiin. Haastattelut tuli tehtyä ja nauhoitettua. Nauhuri ja nauhatkin ovat säilyneet, mutta nauhoille tallennetut äänitteet valitettavasti ei.
Vuonna 1961 Pekka Kopran paikalle valtuuskunnan puheenjohtajaksi valittiin Antti Jantunen, joka toimi tehtävässään runsaat kuusi vuotta. Myös seuraavan valtuuskunnan puheenjohtajan Matti Kärpäsen toimikausi kesti runsaat kuusi vuotta, hänen siirryttyään vuonna 1973 sen rajan yli, josta ei ole paluuta. Seuraava valtuuskunnan puheenjohtaja Väinö Kostiainen toimi sitten tehtävässään aina vuoden 1984 loppuun saakka.
Hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja Tahvo Tahvola menehtyi vuonna 1970. Hänen jälkeensä hallituksen puheenjohtajana toimi parin vuoden ajan kuolemaansa saakka Pekka Sirén. Sirénin jälkeen puheenjohtajan tehtävää hoiti runsaat kymmenen vuotta Pauli Huuhtanen. Huuhtanen toimi puheenjohtajan tehtävänsä ohella vaivojaan säästämättä myös viimeisenä säätiön asiamiehenä. Hänenkin puheenjohtajakautensa päättyi poismenoon – vuonna 1983.

Kuten jo Helisevä-Säätiön alkuperäisessä säädekirjassa ilmaistaan, niin säätiön toinen tarkoitus on ollut tukea entisen Kirvun kunnan asukkaiden ja heidän perillistensä henkisiä ja taloudellisia pyrintöjään. Vuoden 1960 loppuun mennessä oli opintoavustuksia jaettu jo 638 hakijalle yhteensä 5 597 000 markkaa. Hakijamäärät ja myös apurahojen saajamäärät kasvoivat ikäluokkien kasvaessa ja koulutuspaikkojen lisääntyessä 1960-luvulla. Pian hakijoita oli vuosittain niin paljon, että oppikouluissa opiskeleville ei enää ollut mahdollista jakaa apurahoja. Apurahoja jaettiin sen jälkeen lähinnä yliopistoissa, teknillisissä oppilaitoksissa, kauppaoppilaitoksissa, sairaanhoito-oppilaitoksissa, kansanopistoissa ja ammattikouluissa opiskeleville. Ajanjaksoa, joka kesti 1960-luvun alkupuolelta pitkälle 1980-luvulle kutsuisin Kirvu-Säätiön historiassa opintoapurahojen jakamisen ajanjaksoksi, sillä toiminnan painopiste oli vahvasti tässä toiminnassa. Sitä mukaa, kun ikäluokat pienenivät ja valtion antama opintotuki opiskelijoille kasvoi, tarve säätiön jakamille opintoapurahoille väheni. Toistaiseksi viimeiset apurahat jaettiin vuonna 2003.

Toki muutakin merkittävää tuohon äsken mainitsemaani ajanjaksoon mahtuu. Vuonna 1966 Helisevä-Säätiön nimi muuttui oikeusministeriön vahvistamana Kirvu-Säätiöksi. Valtuuskunnan sääntömuutosasiaa käsitelleessä kokouksessa nimenmuutosta perusteltiin: ”Vaikkakin Helisevä-vesistö osittain virtasi entisen Kirvun pitäjän alueen kautta, oli pääosa Helisevän vesistöstä muiden kuntien alueella. Helisevä -nimi kirvulaisten käyttämänä nimityksenä ei ollut yleensä tunnettu.”
1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alkupuolella tehtiin kaksikin hyvää yritystä Kirvun kirjan toisen osan kirjoittamiseksi. Vuoden 1978 kesäkuussa toimittaja Rauno Velling oli jo hahmotellut pitkälle kirjan sisällön. Mutta sopimusta Kirvu-säätiön kanssa kirjasta ei syntynyt. Sen jälkeen, huhtikuussa 1982, tehtiin lähes 30 vuotta aiemmin ensimmäisen osan kirjoittaneen Aulikki Ylösen kanssa sopimus toisen osan kirjoittamisesta 31.3.1983 mennessä. Toista osaa Kirvun kirjaan ei kuitenkaan nytkään syntynyt.

Joulukuussa 1981 pidetyssä valtuuskunnan kokouksessa päätettiin myöntää Inkilän kuvateoksen toimikunnalle teoksen painatuskuluja varten avustuksina 8 000 – 10 000 markkaa, mikäli hanke edistyy painatusasteelle. Ja hankehan edistyi painatusasteelle seuraavana vuonna. Siitä lähti liikkeelle Kirvun kylistä, koulupiireistä, yhdistyksistä, seuroista ja laitoksista seikkaperäisesti kertova kirjasarja, jonka julkaisemista Kirvu-Säätiö tuki. Valmistui yli 20 kirjaa suunnilleen tahtia kirja per vuosi vuoteen 2009 mennessä. Pelkästään kylien ja koulupiirien kirjoja ilmestyi 16, joissa oli yhteensä yli 6 000 sivua ja yli 4 000 kuvaa. Tuona aikana halutuin teos oli koko Kirvun kattava teos Kirvu kuvina, joka julkaistiin 1988 ja jonka ensimmäinen kolmentuhannen kappaleen painos meni kuin kuumille kiville ja toistakin painosta tuli myytyä 1 000 kappaletta. Tuki kirjojen julkaisemiseen oli parhaimmillaan Kirvu-Säätiön säädekirjassa mainittua ”karjalaisen yhteishengen vaalimista entisen Kirvun kunnan asukkaiden ja heidän perillistensä keskuudessa”.
Vuoden 1985 juhannuksena Kirvu-juhlien yhteydessä avattiin Kirvun Pitäjämuseo Mäntsälän kirkonmäelle Mäntsälän manttaalikunnan entiseen lainajyvästöaittaan. Samoihin aikoihin Mäntsälän seurakunta luovutti arkistotiloja Kirvun arkistoaineistolle. Näin tuo aineisto siirtyi Orimattilasta Mäntsälään. Vuonna 1993 arkisto siirtyi seurakunnan tiloista Mäntsälän vanhalle kunnantalolle. Nyt arkisto on asianmukaisesti luetteloituna Kirvu-Säätiön vuonna 2013 ostamissa tarkoituksenmukaisissa tiloissa Mäntsälän Keskuskadun varrella.

Maaliskuussa 1990 puheenjohtaja Soini Hämäläinen avasi valtuuskunnan kokouksen luoden katsauksen muun muassa talvisodan tapahtumiin, Itä-Euroopan tilanteeseen sekä kirvulaisryhmien matkoihin entisille kotiseuduilleen. Runsaat puoli vuotta myöhemmin solmivat Kirvu-Säätiö ja Kirvun Pitäjäseura entisen Kirvun alueella toimineen paikallisen johdon kanssa ystävyyssopimuksen. Sopimuspuolet pyrkivät edistämään turismin kehitystä niin, että Kirvuun voitaisiin järjestää matkoja joustavasti ja saamaan vierailu- ja kulttuurivaihtoa Kirvun alueen nykyisten ja entisten asukkaiden kesken. Sopimuksen allekirjoittivat Kirvun Pitäjäseuran puheenjohtaja Soini Hämäläinen, Kirvu-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Lauri Hatakka ja Borodinskojen maatalousneuvoston toimeenpanevan komitean puheenjohtaja Nina Mihailovna Kniazeva. Sopimus muuttui nopeasti lihaksi. Sopimuksen allekirjoittajista Lauri Hatakka oli tullut Kirvu-Säätiön hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1983 ja Soini Hämäläinen sekä Kirvun Pitäjäseuran että Kirvu-Säätiön valtuuskunnan puheenjohtajaksi vuonna 1985.
Kotiseutumatkoista tuli hetkessä erittäin suosittuja. Lukuisat kirvulaiset ja heidän jälkeläisensä pääsivät lähes 50 vuoden jälkeen näkemään tavoittamattomissa olleen rakkaan Kirvun. Juhannuksena 1991 Kirvu-juhla järjestettiin entisessä Kirvussa. Juhlaan valtakunnan rajan yli lähti parikymmentä linja-autollista juhlijoita. Juhlaan osallistui yhteensä yli tuhat henkeä, joista 850 oli tullut Suomen puolelta.
Entiseen Kirvuun pystytettiin siellä järjestettyjen Kirvu-juhlien yhteydessä Soini Hämäläisen ideoimana ja arkkitehti Juha Lankisen suunnittelemana kolme muistomerkkiä 1990-luvulla. Kirkon paikalle tuli vuonna 1993 puinen risti. Samalla kertaa kirkonmäelle pystytettiin myös siellä sijainneen sankarihautausmaan muistomerkki, joka on torso alkuperäisestä sankarihautausmaan muistomerkistä. Karjalan neidon kerrotaan löytyneen päänsä menettäneenä Pappilanpellon savikuopasta. Vuoden 1996 Kirvu-juhlien yhteydessä pystytettiin kolmas muistomerkki löytyneistä sankarihautausmaan reunakivistä uudeksi hautausmaaksi kutsutun hautausmaan laidalle sen kiviaidan paikalle. Muistomerkin paikan valinta hautausmaan reunalle ei ollut entisten kirvulaisten käsissä, sillä itse hautausmaalla sijaitsi puna-armeijan panssarivaunuvarikko. Varikko saatiin hautausmaa-alueelta pois kahta vuotta myöhemmin solmitun hautausmaiden suojelusopimuksen pohjalta.

Vuonna 1997 Kirvu-Säätiö juhli Mäntsälässä arvokkaasti 50 -vuotista taivaltaan. Tervehdyspuheessaan valtuuskunnan puheenjohtaja Soini Hämäläinen sanoi, että Kirvu-Säätiön keskeisenä tehtävänä on säilyttää ja vaalia kirvulaisen kulttuurin pesämunaa jälleen Kirvuun vietäväksi. Hän nosti esille muun muassa säätiön ponnistukset rajan taakse jääneen Kirvun kirkonmäen ja hautausmaan kunnostamiseksi ja alueiden suojelemiseksi. Juhlapuheen piti valtioneuvos Johannes Virolainen. Mäntsälän seurakunnan tervehdyksessä lääninrovasti Jaakko Leinonen sanaili näin: ”Kirvun kirkon alttaritaulu, messukasukat, ehtoolliskalusto ja kirkonkello ovat nykyisin Orimattilassa. Me saimme Mäntsälään enemmän, kun meillä on Soini Hämäläinen.” Voiko tuon enää kauniimmin sanoa?

Nykyinen kunniapuheenjohtajamme Soini Hämäläinen toimi Kirvu-Säätiön valtuuskunnan puheenjohtajana ennätykselliset 27 vuotta, aina vuoteen 2012 saakka. Lauri Hatakan hallituksen puheenjohtajuus päättyi vuonna 2000. Hänen seuraajakseen tuli Martti Ovaska, joka myös teki pitkän ja ansiokkaan puheenjohtajakauden vuoteen 2014 saakka.
Kun ajatellaan näiden kolmen puheenjohtajan johdolla vietyä ajanjaksoa 1980-luvun puolivälistä 2010-luvun alkuvuosiin, niin nimittäisin tätä ajanjaksoa Kirvu-Säätiössä kotiseututietämyksen kasvattamisen ajanjaksoksi.

Kirvu-Säätiön tarkoitus on olemassaolonsa kaikki vuosikymmenet ollut sama: vaalia entisen Kirvun kunnan asukkaiden ja heidän perillistensä keskuudessa karjalaista yhteishenkeä, sekä tukea heidän taloudellisia ja henkisiä pyrintöjään.
Kirvu-Säätiön toiminta on seitsemänkymmenen vuoden aikana koskettanut positiivisesti tuhansia entisiä kirvulaisia ja tuhansia heidän jälkeläisiään. Sadat entiset kirvulaiset ja heidän jälkeläisensä ovat antaneet eri tavoin vahvan työpanoksensa, moni myös varojansa Kirvu-Säätiön menestymiseksi. Tässä yhteydessä haluamme hallituksen puheenjohtajan Hannu Henttosen kanssa mainita Eeva Kuosan. Hänellä on menossa kolmaskymmenesviides vuosi vaativassa sihteerin ja rahastonhoitajan tehtävässä.
Kirvun entiset asukkaat ovat väistymässä ikääntymisensä takia säätiön hallinnosta ja antamassa tilaa nuoremmalle sukupolvelle, joka ei enää ole syntynyt eikä asunut Kirvussa. Kirvu-Säätiössä ollaan siirtymässä entisen Kirvun kunnan asukkaiden perillisten aikaan.

Olemme saaneet hyvän henkisen ja taloudellisen perinnön. Kiitos siitä. Pyrimme vaalimaan tuota karjalaista perintöä hyvässä yhteishengessä parhaan kykymme ja taitojemme mukaan. Toivon, että Kirvun kukko kiekuu vielä pitkään.